3. Harryn identiteettikriisi ja Luccen äkkikuolema.

Vielä lauantainakin pidettiin juhlat, mutta Ron hyödynsi ainoastaan ruokavalikoimaa ahtamalla herrkkuja jätesäkkiin ja suuhunsa hänen itsensä mukaan pahan päivän varalle. (Sitä ei ainakaan vesillä tulisi Ronin mahaan katsottaessa, sehän on kuin pelastusrengas!) Harry alkoi jo keskiviikon puolella kyllästyä Lunan retiisikorviin – korvakoruihin siis – ja pakeni kirjastoon juhlien ajaksi. Tai oikeastaan Tarvehuone sai toimia kirjastona, sillä matami Prilli oli pyörähtelemässä Voron kanssa tanssilattialla, mikä näytti kauhean typerältä. Tarvehuoneen kirjastoon kyllästyttyään Harry oli kerran mennyt ulos huoneesta ja toivonut setvimättömiä romukasoja. Niitä huoneeseen oli tullut – ehkä vähän liikaakin. Huoneessa ei näykynyt lattiaa ollenkaan, ja osa katostakin oli peitossa. Aikansa kuluksi Harry oli siivonut koko huoneen, ja saanut joitain vanhoja tavaroita. Yhden hän antaisi Hermionelle ja toisen Ronille. Hän saisi jaella tavaroita viikkotolkulla ettei hänellä olisi kauheaa röykkiötä tavaraa kun hän menisi Dursleyille. Hetkinen! Eihän hänen nyt tarvitsisikaan mennä Dursleyille, vaan hän muuttaisi Kalkaroksen ja Lilyn kanssa yhteen, tosin hän ei tiennyt minne. Toivottavasti ei ainakaan Malfoyiden naapuriin, olisi ihana käydä siellä teekutsuilla. Sillä aikaan kun Lily juoruilisi Narcissan ja Bellatrixin kanssa Harry saisi kirota Malfoyta minkä ehtisi. Muutenhan Draco karkaisi hänen päälleen pelkästä käskystä. Ja jos Voldemortkin osallistuisi niille... Harrya kylmäsi. Hän ei koskaan menisi Malfoyille tee kutsuille, ja muutenkin välttelisi joutumista naapuriksi. Ainkaan hän ei voisi nukkua sen jälkeen öitään rauhassa, vaikka menisi kellariin lukkojen taakse ja muuttuisi hilleriksi tai vanhaksi kaappikelloksi. Hilleriksi muuttuminen ei kovinkaan houkuttanut Harrya, tosin Dracoa se saattaisi houkuttaa. Silloinhan Harry voisi astua tämän päälle! Kjäh kjäh. Harry ajatteli, mutta käskin lopettaa turhan kierouksien mietiskelyn. (”Et varmana tapa Dracoa tämän ficin aikana!” kuului Hermionen ääni Harryn pään sisällä.) Ja minäkin muuten olin Dracon murhaamista vastaan, jos sitä mietit. Harry silminnähden harmistui.
”Minä mökötän!” Harry sanoi ja laittoi kätensä ristiin rintansa päälle mielenosoituksellisesti. (Tätä signeeriä ei saa varastaa! Se ei ole by me, vaan by Idioottivillasukka!)

Tanssisalissa Dumbledore ja McGarmiwa olivat juuri valssanneet tiensä lavalle, kunnes törmäsivät Voroon ja Prilliin.
”Koska huomaan, ettette osaa tanssia, nyt pidän teille kurssin. Tosin kaksi – anteeksi neljä – teistä osaa tanssia.”, McGarmiwa julisti. Hän kutsui Dracon ja Hermionen lavalle esimerkkipariksi, ja käski heidän valssata. Molemmat nuoret virnistivät – Hermione tietäväisesti ja Draco (ihme kyllä) leikkisästi – ja aloittivat vauhdikkaan valssin. Dumbledore katsoi hyväksyvänä, mutta Pansy Parkinson oli hyvää vauhtia luovimassa tietä murhaamaan taas noita kahta. Miksei tuo mopsi ikinä luovuta?! Hermione ja Draco ajattelivat yhtä aikaa. Äkkiä molemmat vetivät taikasauvat esiin ja osoittivat Pansya. Hermione loitsi kilpiloitsun ja Draco aseistariisunnan. Sitten he laittoivat sauvat (TAIKASAUVAT! Eivät mitkään muut, senkin idiootit!) takaisin piiloon. Kaikki tämä oli tapahtunut valssin jatkuessa, ja PVS:n professorina Vauhkomieli kiitteli nuorten varautuneisuutta.
”Teistä voi tulla hyviä auroreita.”, Vauhkomieli oli kehunut ja molemmat olivat virnistäneet – taas. Ronia ärsytti Lavenderin tanssi-innostus, ja sen takia hän viihtyikin pöydän alla ottaen välillä jotain jätesäkkiin. Parvati ja Padma ihastelivat Dracon ja Hermionen tanssitaitoa, mutta ihasteli vielä enemmän kun Kalkaros ja Lily alkoivat valssaamaan. Ihastuneita huudahduksia kuului ympäri salia, ja hymy oli Lilyllä herkässä. Toisin kuin Severuksella, tämä ei ollut hymyillyt sitten maanantain seremonian. Voro ja Prilli yrittivät tanssahdella hienosti, mutta se näytti – anteeksi vain – kauhealta. Sillä aikaa Harry oli pitänyt hauskaa romujensa kanssa, sillä hän oli korjannut yhden jos toisen rikkimenneen niin kutsutun tarpeellisen tavaran. Usein oli monenkin mielestä tarpeetonta, mutta kuitenkin. Harry hämmästyi, kun löysi medaljongin jossa oli käärme kuvioituna. Hän ei tiennyt, että se voisi muutta hänen tulevaisuutensa, joten hän otti sen ja Rohkelikon miekan jonka löysi. Myös Puuskupuhin malja löytyi. Tietenkään hän ei tiennyt maljan olevan Puuskupuhin, mutta ajatteli niiden sopivan Dumbledoren kokoelmaan. Siispä hän lastasi tavarat kätösiinsä ja lähti kohti Suurta Salia. Siellä Dumbledore tanssitti silmät tuikkien Minervaa, ja Harry oli ovella kuolla nauruun. Tanssin päätyttyä (Onneksi pian, Harry-parka olisi voinut oikeasti kuolla nauruun! Oikeasti!) Harry suori ojentamaan tavarat rehtorilleen ja paineli takaisin Tarvehuoneeseen, menneisyyden Tuleemeneehuoneeseen. Äkkiä hän äkkäsi iiiiisoooon koriiistelaaatkon, ja meni kaivelemaan (Ei kaksimielisesti!) laatikkoa kiinostuneena. Pian Harry hihkaisi:
”Minähän voisin pitää bileet!” ja niin hän otti koristelaatikon. Sen jälkeen hän kiiruhti oleskeluhuoneeseen (Tupien yhteiseen) ja järjesti koristelun. Hän kipaisi kössimässä Suuresta Salista ruoat ja juomat. Pian väkeä alkoi virrata käytäville – ei ihan solkenaan, muttei ihan vähänkään – ja hän taikoi suuren kyltin. Siinä luki näin:

HARRYN ÜBERKIVAT BAILUT. VAPAA SISÄÄNPÄÄSY!

Pian innokkaita Korpinkynsiä ja Rohkelikkoja alkoi vyöryä sisään. Mukana muutama Luihuinen ja erityisesti Ron jätesäkkinsä kanssa. Se oli aikalailla täynnä herkkuja, mutta silti Ron yritti saada sinne mahtumaan vielä viisi kiloa lisää. Aika hyvin se onnistuikin, sillä laajennusloitsu oli aktiivisessa käytössä. Tällä hetkellä se näytti olevan ainoa loitsu minkä Ron osasi hyvin. Harry katseli ihmisiä tyytyväisenä laiskanlinnastaan, kunnes muisti musiikin. Voi hitto! Harry ajatteli ja loitsi saman tien stereot hyvine kaiuttimineen nurkkaan ja sinne DJ:n. Pian käynnissä olikin discontapainen, ja kaikkialla kimalsi. Glitteriä oli ilmeisesti liikaa, koska seinät alkoivat valua kimaltavaa ainetta. Harry näytti piskuisen harmistuneelta, ja alkoi miettiä loitsua disconsa pelastamiseksi. Ruoat katosivat hyvää tahtia, ja pian Ron pyysi häntä vahtimaan jätesäkkiään sillä aikaa kun tämä kävi vessassa. Hän teki sen ilomielin, ja keksi kössiä herkkuja Ronin jätesäkista. Yhdellä ikkunalaudalla istui joku, mutta Harry ei erottanut kuka. Kössittyääb herkut ja luovutettuaan jätesäkin Ronille hän meni lähemmäs ikkunalautaa. Äkkiä siinä istuva Cho kiljaisi. Cho oli katselllut Tylyahoon päin, ja huomannut miten yhden talon ylle oli ilmestynyt vähitellen pimeänpiirto. Kaikki kääntyivät kohti Chota, ja tämä alkoi änkyttämään mitä oli tapahtunut.
”Ne ovat tulossa tänne!” Cho kiljaisi. Discosalis-- siis discohuoneessa alkoi levitä lievä hysteria. Harry rauhoitteli vieraitaan, ja sanoi hoitavansa jutun. Sitten hän lähti kohti ovea, mutta matkalla sieppasi mukaansa Hermionen ja Ronin. (Dracokin tuli automaattisesti, miksköhän?) He suunnistivat Suureen Saliin missä pidot olivat jatkuneet. Harry työnsi suuret ovet auki, ja karjaisi:
”Kaikki varuilleen, kuolonsyöjät ja Voldemort ovat tulossa!” ja soitto keskeytyi. Koko sali tuijotti häntä, ja Dumbledore katsoi asiakseen kysyä mistä hän sen tiesi.
”Cho näki pimeänpiirron erään talon yllä Tylyahossa, ja mustanpuhuva joukkio on tulossa Tylypahkaa kohti.”, Harry sanoi ilme vakavana ja marssi lähimmän ikkunan luo. Hän repäisi siinä olevan verhon sivuun ja kaikki henkäisivät kauhusta. Hänkin vilkaisi ikkunaa ja kiskaisi äkkiä verhon paikalleen, sillä hän oli vahingossa avannut verhon Verson kylppäriin. Tämä oli suihkussa. Harry marssi toiselle ikkunalle ja repäisi verhon auki. Kaikki henkäisivät kauhusta ja pelosta, sillä nyt oli avautunut ikkuna tyttöjen suihkuun.
”Voi hitto! Mihin nää kaikki johtaa?” Harry mutisi kiskaistessaan toisenkin verhon kiinni. Sitten hän tarttui kolmanteen verhoon ja repäisi sen irti. Salissa kävi kohahdus ja kaikki näkivät Voldemortin joukkojen olevan jo ovella. Vauhkomieli otti taikasauvansa taskustaan, ja laski minuutteja koska Kuolonsyöjät ryntäisivät sisään. Tasan kymmenen minuutin kuluttua kuului ovelta kauhea ryske. Kaikki olivat varmoja, että ovi kaatui, mutta äkkiä kuului äänekästä kiroilua.

”Miksi tämä s**t*n*n ovi kaatuu justiisa mun päälle?!” kuului Voldemortin ääni eteisaulasta. Kaikki jähmettyivät paikoilleen, ja oli aivan hiljaista. Lukuunottamatta yläkerrassa valuvan glitterin liplatusta ja jumputtavaa discomusiikkia. Kaikki ottivat taikasauvansa valmiiksi taskuista, ja asettivat ne valmiusasentoon. Pian Voldemort pyyhälsi sisään saliin pää täynnä laastareita. Päälaella oli yksi iso laastari, joka peitti isoa kuhmua. Muutamia nuoria nauratti, etenkin Padmaa ja Parvatia. Lavender taas luovi tietään kohti Ronia, joka piti katseensa Voldmortissa sekä Bellatrix Mustassa. Hän oli kuullut, että Bellatrixin ja Voldemortin välillä on jotain.
”Weasley! Se mitä olet kuullut minusta ja Mustasta ei ole totta!” Voldemort karjaisi. Ronin ilme vaihtui samaksi, kuin silloin kun he kävivät tapaamassa Hämäkäkiä. Hermionen ilme oli vakava, mutta valmistautunut. Hänen takanaan Draco oli ottanut normaalin kaura-- eikun siis kurviverisen... Eikun mikä hitto se nyt oli? Kuraverinen! Niin kuraverivihaajan ilmeen. Pian Voldemort käskikin Dracon tulla luokseen, ja niin tämä astelikin ylpeästi klanipään luo.
”Sinusta on aika tulla Kuolonsyöjä.”, Voldemort sanoi vaimeasti laastarin alta, sillä Bellatrix oli lätkäissyt siihen uuden edellisen repeytymisenjälkeen. Äkkiä Voldu tarttui Dracoa vasemmasta käsivärresta, mutta tämä repäisi itsensä irti kalpeiden sormien otteesta.
”Minä en tahdo! En tahdo tappaa ihmisiä, varsinkaan jästisyntyisiä! MINUSTA TULEE AURORI!!” Draco kiljui. Hermione oli salaa ylpeä poikakaveristaan, mutta piti tyytyväisen ilmeen piilossa. Hyvä pokerinaama oli eduksi myös taistelussa, myös kaikkien ajatustenlukuloitsujen torjumistaito olisi hyvä osata. Ronin kasvoilla oli se sama tyypertynyt ilme, ja Harry seisoi ikkunan lähettyvillä. Salaa Harry virnisti.
”Varo Draco! AVADA DEKAHVA! Eikun... AVADA DEKARVA!” Harry huudahti. Hän yritti kuumeisesti miettiä oikeita sanoja.
”Avada dekossu! Avada harava... Avada dekarhu! Voi hitto...”, Harry mumisi ja istahti lattialle miettimään loitsun sanoja. Voldu nauraa hekotti kaksinkerroin ja tappoi huvikseen yhden kuolonsyöjistä.
”Ai niinjuu! VARO DRACO, TÄÄLTÄ TUSSAHTAA! AVADA KEDAVRA!” Harry huusi ja taikasauvan päästä välähtävä vihreä valo osui Lucius Malfoyihin. Draco huusi kiitoksen Harrylle, mutta Harryn kauhuksi Voldemort osoitti hänen vanhempiaan sauv–taikasauvalla.
”Severus. Mitä ihmettä sinä oikein meinaat?!” Voldu kysyi terävästi, ja tämän katse porautui syvälle professorin ajatuksiin. Meidän rakkaan Voldumme kasvot vääntyivät järkyttyneeseen ilmeeseen, hänen lukiessaan Harryn isän ajatuksia. Viimein tämä alkoi sinertää, koska oli järkytyksissään pidättänyt hengitystä. Viimein Voldemort kaatui puolitukehduksissa lattialle. Lily taikoi näkymättömän antamaan tälle tekohengitystä.
”Koska sinä kurv-- kuraverinen pelastit henkeni en tapa vielä perhettäsi tai sinua.”, Voldemort sanoi ja käski komppaniansa lähteä kohti kotia. Kun mahtava pimeyden velho oli lähtenyt, salissa alkoi kauhea hälinä. Kaikki olivat ihmeissään siitä, miten armelias Voldu oli ollut. Harrya ei taaskaan otettu huomioon (BUHUU! Onpa ikävää.) Siispä hänen täytyi tyytyä pelkkänä Mr.Nobodyna olemiseen, mikä oli hänestä noloa. Olihan hän sentään Snapun poika! Kyllä hänen nyt jonkinmoinen julkkis täytyi olla. Ainakin melkein. Hermione ja Draco halasivat helpottuneina, ettei kummallekkaan tapahtunut mitään. Vaikka Voldemortin manikyroimattomista kynsistä jäivät ikävännäköiset haavat käsivarteen, mutta Hermione pelasti tilanteen puhdistamalla ja korjaamalla ihon. Ronia ei hymyilyttänyt, vaan väri oli paennut pojan kasvoilta. Ja siihen oli syykin, sillä Lavender oli äkännyt hänet. Äkkiä hän lähti rapujuoksua kohti discohuonetta, sillä ei tahtonut Lavender Brownia roikkumaan häneen ja huutelemaan Lonnukkaa ympäri Tylypahkaa. Oli tarpeeksi noloa, kun Lavender sanoi niin oleskeluhuoneessa. Lily ja Severus valssasivat huojentuneina, eivätkä huolehtineet poikansa identiteettiongelmasta. Yleensä Lily oli hyvin tarkkaavainen kaikesta mikä liittyi hänen ainoaan poikaansa.