4. Lestrange, Potter, Kalkaros ja Evans.

”Mfpf mafpafhmpehfaa!” Voldemort kaljui kahdenkymmenen ison laastarin alta hyvinkin vaimeasti. (Ymmärrät kai, laastarit ja kaikkea.) Bellatrix oli länttäämässä siihen kahdettakymmenettäyhdettä laastaria, ja säikähti mukamas kovasta äänestä. Kuitenkin tämä länttäsi laastarin siihen, ja Voldemort alkoi pomppia ja kiljua kuin pikkulapsi joka ei saanut tikkaria (Hyi teitä!). Viimein tämä usean lattialla pyörimisen ja pomppimisen jälkeen sai revittyä laastarit irti.
”Tarkoitin että se Malfoyn kakru on murhalistallani, ja Bellatrixkin mahtuu!” hän lisäsi kun Bellan isot laastarit alkoivat taas uhkaavasti lähestyä hänen suutaan. Rabastan Lestrange katsoi Bellatrixia kuin hullua köyhää. Sitten Voldemort alkoi ravata eestaas manaten kuin tukkijätkä. Samaan aikaan Tylypahkassa Harry poti identiteettikriisinsä kultaista keskivaihetta, jossa häntä masensi entistä enemmän. Hermione ei ehtinyt treffailultaan lohduttaa Harrya, ja Ronkin vain keskittyi kasvattamaan pelastusrengastaan jätesäkkinsä kanssa johon oli kössinyt monta kymmentä eri herkkulajia. Niillä olisi voinut järjestää koko Tylypahkalle viidet kekkerit, sillä jätesäkki laajentui sisältä, muttei painanut enempää kuin puolen verran ja ulkoapäin oli normaalin kokoinen. Sinne olisi saanut mahtumaan helposti legioonan sänkyineen ja keittiöineen jos vain tahtoi. Mutta tietenkään Ron ei tahtonut muuta kuin ajatella herkkuja. Harry mietti koko ajan miten saisi suosion käännettyä itseensä, eikä keksinyt mitään mikä olisi pysynyt hetficin rajoissa. Tosin ottaen huomioon että tämä ei ole ihan hetfic, niin hän voisi sen tehdä mutta Draco oli sentään hänen ystävänsä deitti, ja Ron hänen ystävänsä. Siispä hänelle jäi jäljelle se sekopäinen Luna Lovegood (Kauhea sukunimi. Tulee mieleen joku kurttuviikunamummo.), joka oli kaiken lisäksi Korpinkynsi! Tästä hänen isänsä ei tulisi pitämään, sillä hän inhosi jo tarpeeksi sitä, että tämä oli Rohkelikossa. Lily sen sijaan taisteli sen puolesta että Harry saisi jatkaakin siellä. Severus ei tosiaankaan ilahtunut tyttärensä (Eikun poikansa.) - niin juuri, poikansa ja vaimonsa vastarinnasta (EI sillä lailla, tyhmeliinit!). Hän ei myöskään pitänyt ajatuksesta, että Bellatrixin kasvatuksessa ollut tyttärensä tulisi Tylypahkaan. Kesäloma oli käsillä, ja siispä Katherine tulisi tutustumaan vanhempiensa työpaikkaan ja tulevaan kouluunsa. Tyttö ei ollut Harrya kuin vuoden nuorempi, joten tämä ei tarvinnut edes lajittelua, kun hänet lajiteltaisiin kesäloman aikana. Tietysti Harry ei lähtisi Tylypahkasta mihinkään, vaan joutuisi maleksimaan käytäviä pitkin koko kesän. Katherine oli ollut Durmstrangissa, ja sen vuoksi Lily pelkäsi tyttärestään tulevan Luihuinen.

Lilyn oman työhuoneen ikkunaa kopautti kolme kertaa harmaanruskea pöllö. Lily nousi pöytänsä äärestä avaamaan ikkunan tuolle olennolle. Hän katsoi hetken silmät suuriina pöllöä, kunnes tajusi.
”Darien! Minun pikku pöllöni!” Lily huudahti ja antoi linnulle rutistavan halauksen. Hän irrotti pöllön jalasta kirjeen, ja katsoi sinettiä. Se oli vihreä, ja sinettikuvio oli Lestrangen. Hän avasi kirjeen tietäen että se tihkuisi vihaa Bellatrixin suunnalta, eikä halunnut tietää minkä vuoksi Darien oli hänelle joutunut.

Hei Severus!
Toivottavasti muistat vielä sen suttuisen tytön jonka tökkäsit huomaani, sillä hän saapuu huomenna aamunkoitteessa Tylypahkaan. Katherine on käynyt Durmstrangia, mutta olen varma, ettei tytön luonne riitä Luihuiseen asti. Älä ainakaan päästä tyttöä Rohkelikkoon, koska muuten tiedät etten enää vilkaisisi tyttäreesi päin, kesälomiksi ottamisesta puhumattakaan. Eli siis, Katherine saapuu huomenna aamunkoitteessa Tylypahkaan. Eikä mitään vastaväitteitä!
Bellatrix.

Lily joutui käymään kirjeen kolmekymmentätuhatta kertaa läpi, ennen kuin tajusi kuka oli tulossa. Harryn pikkusisar! Katherine Lestrange. Hyiseltä kuulostava sukunimi, mutta kuitenkin. Olihan se ainakin pian Harrynkin sukunimi (Harry tosin ei kestä Lupinin Ruikuli2:seksi kutsumista, muuten vaan ihan hyvä Lilyseni.). Lily laittoi tyhjään pöllönhäkkiin kuppiin ruokaa, ja lähti kohti Severuksen työhuonetta. Jokaisella askeleella hän mietti miksei hänelle oltu kerrottu asiasta, ja kun hän oli miehensä työhuoneen ovella hän epäröi koputtaa. Viimein hän koputti ja avasi oven. Severus oli nostanut päänsä kirjoitelmastaan, ja tökkäsi sen nyt pergamenttikasan alimmaiseksi.
”Et sitten voinut muistuttaa minua Katherine Lestrangen tulosta.”, Lily sanoi katsoen Severusta silmiin surumielinen ilme kasvoillaan. Hän näki miehensä silmissä viipyvän katseen pelokkuuden, ja se häilähti vähäksi aikaa myös hänen silmissään. Pelottiko Lily Evans jota kuta muutakin kuin piskuisia ensiluokkalaisia? Hän kurtisti kulmiaan kysyvästi.
”En halunnut muistuttaa, koska olit niin iloinen häistä. Ja...”, Severus ei ehtinyt puhua kauempaa kun Lily jo keskeytti hänet.
”...halusit Katherinen päätyvän Luihuiseen Draco Malfoyn seuraksi. Ei ikinä!” Lily kiljaisi ja paiskasi kirjeen Severuksen kasvoille. Viimeinkin tuon kylmän professorin silmissä ja kasvoissa häilähti pelko, jota vain ihminen pystyy tuntemaan. Äkkiä Lily kääntyi kannoillaan, ja lähti. Hän paukautti oven kiinni niin että heidän hääkuvansa tipahti seinältä ja sen lasi särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Voi ei! En kai ole taas sorsinut kaikkea? Severus ajatteli taikoessaan taulun ennalleen ja jatkaessaan kirjoitelmaansa. Enää hän ei pystynyt kirjoittamaan kauheiden ajatusten vyöryessä etualalle. Hyvin kaikki alkoi. Pian olisi nelihenkinen perhe koossa, eikä hän ollut edes ehtinyt kertoa julkkisveljestään joka myös oli velho mutta oli keskeyttänyt opintonsa ja tämä oli revitty irti sukupuusta. Silti hänestä pitäisi kertoa, olihan tuo jätkä tulossa esiintymään Tylypahkaan! Äkisti hän pomppasi seisomaan ja ryntäsi lähimmälle seinälle. Seuraavaksi vain laasti irtoili kun Severus hakkasi kovaa päätään (Hyi olkoon teitä!) seinään niin että koko seinä tärisi. Tosin se saatoi täristä myös sen takia kun Lily hakkasi sitä toiselta puolelta. Miten sen nyt ottaa. Seuraavana aamuna Harrya otti edelleen raskaasti päähän. Häntä ei huomioitu, identiteettikriisi painoi päälle ja vielä seinänmurhaajavanhemmat. Mitä vielä? Julkkisjästisetä? Harry ajatteli katkerasti. (Voi Harryykkeli, olen just pääsemässä siihen kohtaan!)
”Ja näiden muidenkin uutisten lisäksi minulla on naisväkeä järisyttävä uutinen. Ari Koivunen, Severus Kalkaroksen veli saapuu tänä iltana viihdyttämään teitä!” Dumbledore ilmoitti ja Harry pamautti päänsä erityisen kuuluvasti Rohkelikon pöytään. Aamiaisen jälkeen hänet oli kutsuttu McGarmiwan kansliaan, joten hän suunnisti saman tien sinne. Hän koputti ovelle, ja Harrya vuotta nuorempi mustahiuksinen tyttö avasi oven.
”Hei, minä olen Katherine, uusi oppilas Durmstrangista! Liian synkkä paikka, tiedetään.”, Katherine sanoi iloisesti. Harry sanoi vain etunimensä, ja astui huoneeseen sisälle. Muutaman minuutin päästä McGarmiwa ilmestyi Lajitteluhatun, Lilyn, Severuksen, Ari Koivusen (Yep, luit oikein!) ja Dumbledoren kanssa huoneeseen. Mitään sanomatta McGarmiwa istutti Katherinen tuoliin ja asetti Lajitteluhatun tytön sekaisille kutreille. Harry toivoi, että tyttö päätyisi Rohkelikkoon.
”Rohkelikko!” Lajitteluhattu pamautti kohta. Ari veti läpsyt Harryn kanssa ja molemmat virnistivät. Lilykin kiljahti innostuneesti, ja hymynkare tapaili McGarmiwan huulia. Pian tyttö syöksyi Severuksen syliin.
”Näitkö isä! Minä pääsin Rohkelikkoon niin kuin äiti!” Katherinen sanat saivat Harryn leuan lähentelemään lattiaa, ja Arin läpsäyttämään Harrya takaraivoon. Viimein Harry tajusi kammeta leukansa paikoilleen.
”Mutta he ovat minun vanhempani!” Harry sopersi itku kurkussa. Oliko häntä taas huijattu? Tämä ei kyllä ollut reilua!
”Niin minunkin, sittenhän sinä olet...”, tyttö keskeytti lauseensa syöksyäkseen Harryn kaulaan kiinni.
”Sinä olet minun veljeni, Harry Potter!” Katherine sanoi rutistaen Harrya luita murskaavasti. Harry vastasi hämmentyneenä halaukseen, ja kun Katherine oli malttanut irrottaa otteensa hänestä, hän katsoi syyttävästi vanhempiaan.
”Teillä on tainnut jäädä jotain kertomatta.”, Harry sanoi ja käveli vanhempiensa eteen. Hän alkoi naputella lattiaa jalallaan ja nosti kädet lanteilleen. Sitten hän loi syyttävän katseen Lilyyn ja Severukseen. Molemmat kiemurtelivat katseen alla, ja vaivaantunut puna nousi heidän poskipäilleen. Katherine katsoi Harrysta heidän vanhempiinsa, ja taas Harryyn. Hän ei ymmärtänyt minkä vuoksi Lily ja Severus olivat jättäneet kertomatta hänestä Harrylle, olihan hän sentään tämän pikkusisar! Hän olikin arvellut jotain tämänsuuntaista Bellatrix-tädin puheista, joita hän oli vastoin tapojaan salakuunnellut. Laskeutui painostava ja kiusallinen hiljaisuus, jonka aikana Harry vain naputteli jalallaan lattiaan. Pian Lily alkoi takellella jotain kiireistä sun muista aikuisten überhuonoista selityksistä (Niitä on kuultu jo ihan liikaa joten voidaan huoletta sivuuttaa!).
”Antaa asian jäädä tähän, Potter.”, McGarmiwa keskeytti selityksen ja patisti kaikki ulos työhuoneestaan. Sitten kaikki suunnistivat Suureen Saliin, joka oli vieläkin täynnä oppilaita. Lily, Minnie, Albus ja Severus menivät siististi takaoven kautta. Harry aukaisi Suuren Salin ovet dramaattisesti, jonka ansiosta koko Salin täydeltä oppilaita tuijotti heitä. Katherine käveli Harryn vierellä Rohkelikon tupapöytään hyvin nälkäisen suden näköisenä, sillä eihän tyttö ollut Bellatrixin luona aamiaista saanut.
”Ron, Hermione, tässä pikkusisareni Katherine Lestrange.”, Harry sanoi. Hermione hätkähti ja katsoi tyttöä epäilevästi. Katherine kuitenkin istui Hermionen viereen iloisena, ja Harry joutui kiertämään Ronin puolelle istumaan. Hermione vilkuili Katherinea epäilyttävästi, mutta kun Luihuisten pöydästä kuului viheltelyä hän nousi ja sunnisti kohti Dracoa. Muutaman minuutin tätä ojennettuaan Hermione palasi takaisin tyynenrauhallisena. Istuuduttuaan tyttö hätkähti.
”Harry! Jokaisella on teidän perheessä eri sukunimi! Katherinella Lestrange, sinulla Potter, Kalkaroksella Kalkaros ja Lilyllä Evans!” Hermione henkäisi viimein ajateltuaan asian loppuun asti.
”Whii! Oletko oppinut tajuamaan hitaammin?” Ron vinoili Hermionelle. Tyttö kiristeli hampaitaan, kun Harry tuijotteli ruokaansa ja Katherine ahmi sitä päätä huimaavalla vauhdilla. Katherine söi ja joi niin nopeasti kuin pystyi, eli suunnilleen siepinnopeudella. Harry katseli silmät suurina siskonsa pikasyömistä ja -juomista. Hermione taas hivuttautui vähä vähältä enemmän Seamus Finniganin kylkeen kiinni, jonka vuoksi Draco marssi Luihuisen pöydästä antamaan Hermionelle tukkapöllyä (Naamat umpeen, ei saa höröttää noin lujaa!). Katherine vetäisi taikasauvansa esiin taskustaan ja osoitti sillä Dracoa.
”Irti isoveljeni ystävästä!” Katherine sihahti. Draco joutui irrottamaan otteensa Hermionesta.
”Jo on aikoihin eletty, että Weasleylla on mustat hiukset!” Draco sanoi vähän järkytyneenä.
”En ole Ronin pikkusisko, vaan Harryn, senkin platina-aivo.”, Katherine sanoi nauttien selvästi pojan järkytyksestä. Hermione rauhoitteli Katherinea, mutta Dracon mentyä hän kiitti tyttöä. Alastor Vauhkomieli jysäytti kätensä Katherinen olalle ja piti kehuvirtensä että tästä tulisi hyvä aurori jne.. Kun viimein ei ollut ketään häiriötekijää, Katherine aloitti iloisen keskustelun.
”Bellatrix-täti on omituinen, koska hän vihaa Harrya. Silti hän ei ole myynyt minua Voldemortille, vaikka se on käynyt meillä monta kertaa.”, tyttö pulputti välittämättä kuuloalueeen sisäpuolella olevien kauhunvinkaisuista. Juuri noiden sanojen voimasta Harry työnsi lautasensa kauemmas itsestään, ja ajatteli miten Katherinen olisi voinut käydä. Ron taas nappasi Harryn koskemattoman jälkiruoan ja tunki sen jätesäkkiinsä, jota kuljetti jatkuvasti mukanaan. Hermione oli vähällä taikoa Ronin sormet yhteen kun tämä kurotti ottamaan Hermionenkin koskematonta jälkkäriä. Katherine ehti ensin.
”Sormetium!” Katherine huudahti ja osoitti Ronin sormia taikasauvalla. Saman tien ne lukkiutuivat yhteen ja Ron sai erittäin lievän (Lievän? Just joo!) paniikkikohtauksen ja juoksi kohti opettajainpöytää. Katherine kuitenkin osoitti Ronia, jonka sormet aukesivat juuri kun tämä aikoi näyttää sormensa Pomona Versolle. Hermione näki tämän, ja katsoi Katherinea suu auki.
”Sinähän osaat sanattomat taiat! Opeta minullekin!” Hermione sanoi ja sen seurauksena sai sanatarkan ja pitkän selonteon jonka aikana he harjoittelivat sanattomasti loitsimista. Hermione onnistui viimein viidennellätuhannellaneljännelläneljännellä kerralla (Tosin saattoi se olla aikaisemminkin... En muista koska nukahdin puolessavälissä. Älkää naurako!) ja vähintääkin kiljaisi innosta. Hän sai idean kokeilla loitsua Grabbeen, joten koko nelikko nousi pöydästä ja suunnisti kohti Luihuisia. He pysähtyivät vähän matkan päässä Luihuisista ja Hermione astui vähän eteenpäin samalla nostaen taikasauvansa kohti Grabbea. Samalla hän ajatteli kirouksen. Samassa Grabben etuhampaat alkoivat kasvaa, ja tämä ei pysynyt pystyssä. Kaikenlisäksi Grabbe alkoi kieppumaan ilmassa tehden balettikuvioita. Katherine astui Hermionen seuraksi ja he taikoivat Grabben selkään sanat: 'Kelmit is the best!' He olivat uudistuneet kelmit. Harry ja Ron korvasivat Jamesin ja Peterin, Katherine ja Hermione Remuksen ja Siriuksen. (Kirj. Huom. Hermione=Remus, Harry=James, Ron=Peter, Katherine=Sirius.) Kaikki läpsäisivät kämmenet yhteen, ja lähtivät kohti oleskeluhuonetta. Tämä päivä oli sunnuntai, joten Katherinella oli rutkasti aikaa opettaa Harrya ja Ronia loitsimaan sanattomasti. Fred ja Georgekin oppivat siinä samassa. Sen jälkeen he suunnistivat tyrmiin, joissa tapasivat Dracon gorilloineen. Katherine virnisti, ja taikoi Grabben laulamaan.
”It´s ok to be gay. Let´s rejoice with the boys in the gaywayyy!!!” Crabbe lauloi ja tanssi kuin taustalla olisi soinut I like to move it. Kaikki paitsi Goyle alkoivat nauraa kuin riivatut ja kierivät lattialla kuin parhaimmatkin ROFLit. Katherine säilytti arvokkuuden ja ROFLasi toisten päällä. Kun kaikki ROFLit oli ROFLattu he puhdistelivat kaapujaan ja hieroivat toistensa poskia krampista. Siinä kesti aikansa, ja se aika oli ajan tuhlausta, sanoo aikasta viisas kirjoittajamme. Nomuttamutta, jatkaisimmeko?

Seuraavana aamuna Katherine herätti Hermionen hyvissä ajoin puoli kuudelta.
”Hashire! Weed!” Katherine hyräili meikatesssaaan Hermionea ja tehdessään tästä Britney Spearsin näköisen (Videossa Hit Me Baby One More Time) vaatteita myöden. Hiuksia hän ei sentään värjännyt, mutta laittoi samanlaisiksi kuin Britneyllä. Kun Hermione katsoi itseään kokovartalopeilistä, hän totesi että oli upea. Hän jäi tarkkailemaan, kun Katherine meikkasi ja laittoi itsensä Jessica Simpsonin näköiseksi. Kun he sitten menivät alas oleskeluhuoneesen, kello oli jo kahdeksan, ja Harry odotti heitä Ronin kanssa sohvalla. Ronin pää oli Harryn olkapäällä ja hän kuorsasi, Harryn pää taas nojasi Ronin päähän ja hän tuhisi. Katherine sai kauhean hihityskohtauksen ja he ottivat liikkuvan kuvan pojista ennenkuin herättivät heidän keholeijuksilla. Pojat tuijotivat heitä ällistyneinä ainakin kymmenen minuuttia, kunnes tytöt alkoivat leijuttaa heitä kohti Suurta Salia.
Suuressa Salissa tytöt tipauttivat heidät Luihuisen pöytään, jonka jälkeen suunnistivat toiselle puolelle Salia omaan pöytäänsä. He olivat jo hyväisesti ehtineet aloittaa ruokailuaan kun pojat ilmestyivät Ron puolukkasurvoksessa ja muusissa, Harry taasen kakussa ja rusinapullissa. Hermione ja Katherine kikattiat kuin parhaatkin teinixpissikset pojat nähdessään. Ron ja Harry lähtivät makuusaliin vaihtamaan vaatteita, mutta tytöt jäivät keräilemään katseita. Sillä välin kun he suunnistivat Loitsujentunnille, pojat hyvä ettei haukkuneet tyttöjä kilpaa. Harry oli vaihtanut pelkästään kaavun, mutta Ron oli joutunut käymään kylvyssä ja vaihtamaan paidan, housut ja kaavun. He lupasivat kostaa Hermionelle ja Katherinelle, kunhan selviäisivät ensin Ennustuksesta. He suuntasivat kulkunsa suoraan Ennustustorniin mutta näkivätkin tytöt jo tikkaiden alapäässä (EI HIHITYSTÄ PÖLVÄSTIT VAAN NAURUA!). He kaikki neljä hajottivat luukun ja taikoivat portaat luukulle. Niin he nousivat sieltä toisten eteen vuorollaan, ja Punurmio säikähti. He yhdessä entistuttivat koko luukun ja häivyttivät portaat. He asettuivat samaan pöytään ja pyysivät hämmentynyttä Punurmiota opettamaan heille ennustusta. Oikeat Kelmit olisivat olleet heistä ylpeitä, sillä tämä kuului Kelmien tapoihin. Katherine venytteli kun Punurmio aloitti taas uuvuttavan jorinansa sisäisestä silmästä sun muusta hölynpölystä. Ron yritti jostain käsittämättömästä syystä lähennellä Hermionea, joten Hermione läpsäytti tätä korvalliselle niin että Ronin korvat soivat koko lopputunnin. Ensimäistä kertaa ikinä Hermione heilautti jalat pöydälle ja alkoi kuorsaamaan. Punurmio pureskeli, eikunsiis pudisteli päätään holtittomasti, ja otti kulauksen kermakaljavissytuliviskihalpasherryboolia jota oli – ihme kyllä – tarjolla kaikille. Ron herätti Hermionen, jotta koko nelikko voisi ottaa kupilliset yhtä aikaa. Sen vuoksi Katherine ja Harry laittoivat boolin laseihin ja sitten he kilistivät.
”Future! The Happy End! Nevilles underpants!” Hermione kiljaisi. Sitten hän muuttui punaiseksi kasvoiltaan ja esitti pyörtyvänsä. Seamus Finnigan ryntäsi ison poikalauman kanssa herättelemään Hermionea, mutta Harry kaappasi ystävänsä ja lähti tornista Ron sekä Katherine perässään. (Siis ei kirjaimellisesti, guys!)
”Hermione on minun naiseni. EI sinun!” Draco kiljaisi ja otti Hermionen käsivarsilleen kun he tapasivat. Sitten he lähtivät kohti sairaalasiipeä. Sairaalasiiven oven takana käytävänpuolella Harry vajosi Ronin syliin (Joka tosin löllyi pelastusrenkaan ansiosta.) ja alkoi itkeä lujasti. Ron taputteli Harrya lohduttavasti selkään, mutta huomasi pian olevan salakäytävän lattialla silittelemässä itkevän Harryn hiuksia.