4. Lestrange, Potter, Kalkaros ja Evans.
”Mfpf mafpafhmpehfaa!” Voldemort kaljui kahdenkymmenen ison
laastarin alta hyvinkin vaimeasti. (Ymmärrät kai, laastarit ja
kaikkea.) Bellatrix oli länttäämässä siihen kahdettakymmenettäyhdettä
laastaria, ja säikähti mukamas kovasta äänestä. Kuitenkin tämä länttäsi
laastarin siihen, ja Voldemort alkoi pomppia ja kiljua kuin pikkulapsi
joka ei saanut tikkaria (Hyi teitä!). Viimein tämä usean lattialla
pyörimisen ja pomppimisen jälkeen sai revittyä laastarit irti.
”Tarkoitin että se Malfoyn kakru on murhalistallani, ja
Bellatrixkin mahtuu!” hän lisäsi kun Bellan isot laastarit alkoivat
taas uhkaavasti lähestyä hänen suutaan. Rabastan Lestrange katsoi
Bellatrixia kuin hullua köyhää. Sitten Voldemort alkoi ravata eestaas
manaten kuin tukkijätkä. Samaan aikaan Tylypahkassa Harry poti
identiteettikriisinsä kultaista keskivaihetta, jossa häntä masensi
entistä enemmän. Hermione ei ehtinyt treffailultaan lohduttaa Harrya,
ja Ronkin vain keskittyi kasvattamaan pelastusrengastaan jätesäkkinsä
kanssa johon oli kössinyt monta kymmentä eri herkkulajia. Niillä olisi
voinut järjestää koko Tylypahkalle viidet kekkerit, sillä jätesäkki
laajentui sisältä, muttei painanut enempää kuin puolen verran ja
ulkoapäin oli normaalin kokoinen. Sinne olisi saanut mahtumaan helposti
legioonan sänkyineen ja keittiöineen jos vain tahtoi. Mutta tietenkään
Ron ei tahtonut muuta kuin ajatella herkkuja. Harry mietti koko ajan
miten saisi suosion käännettyä itseensä, eikä keksinyt mitään mikä
olisi pysynyt hetficin rajoissa. Tosin ottaen huomioon että tämä ei ole
ihan hetfic, niin hän voisi sen tehdä mutta Draco oli sentään hänen
ystävänsä deitti, ja Ron hänen ystävänsä. Siispä hänelle jäi jäljelle
se sekopäinen Luna Lovegood (Kauhea sukunimi. Tulee mieleen joku
kurttuviikunamummo.), joka oli kaiken lisäksi Korpinkynsi! Tästä hänen
isänsä ei tulisi pitämään, sillä hän inhosi jo tarpeeksi sitä, että
tämä oli Rohkelikossa. Lily sen sijaan taisteli sen puolesta että Harry
saisi jatkaakin siellä. Severus ei tosiaankaan ilahtunut tyttärensä
(Eikun poikansa.) - niin juuri, poikansa ja vaimonsa vastarinnasta (EI
sillä lailla, tyhmeliinit!). Hän ei myöskään pitänyt ajatuksesta, että
Bellatrixin kasvatuksessa ollut tyttärensä tulisi Tylypahkaan. Kesäloma
oli käsillä, ja siispä Katherine tulisi tutustumaan vanhempiensa
työpaikkaan ja tulevaan kouluunsa. Tyttö ei ollut Harrya kuin vuoden
nuorempi, joten tämä ei tarvinnut edes lajittelua, kun hänet
lajiteltaisiin kesäloman aikana. Tietysti Harry ei lähtisi Tylypahkasta
mihinkään, vaan joutuisi maleksimaan käytäviä pitkin koko kesän.
Katherine oli ollut Durmstrangissa, ja sen vuoksi Lily pelkäsi
tyttärestään tulevan Luihuinen.
Lilyn oman työhuoneen ikkunaa kopautti kolme kertaa harmaanruskea
pöllö. Lily nousi pöytänsä äärestä avaamaan ikkunan tuolle olennolle.
Hän katsoi hetken silmät suuriina pöllöä, kunnes tajusi.
”Darien! Minun pikku pöllöni!” Lily huudahti ja antoi linnulle
rutistavan halauksen. Hän irrotti pöllön jalasta kirjeen, ja katsoi
sinettiä. Se oli vihreä, ja sinettikuvio oli Lestrangen. Hän avasi
kirjeen tietäen että se tihkuisi vihaa Bellatrixin suunnalta, eikä
halunnut tietää minkä vuoksi Darien oli hänelle joutunut.
Hei Severus!
Toivottavasti muistat vielä sen suttuisen tytön jonka tökkäsit
huomaani, sillä hän saapuu huomenna aamunkoitteessa Tylypahkaan.
Katherine on käynyt Durmstrangia, mutta olen varma, ettei tytön luonne
riitä Luihuiseen asti. Älä ainakaan päästä tyttöä Rohkelikkoon, koska
muuten tiedät etten enää vilkaisisi tyttäreesi päin, kesälomiksi
ottamisesta puhumattakaan. Eli siis, Katherine saapuu huomenna
aamunkoitteessa Tylypahkaan. Eikä mitään vastaväitteitä!
Bellatrix.
Lily joutui käymään kirjeen kolmekymmentätuhatta kertaa läpi, ennen
kuin tajusi kuka oli tulossa. Harryn pikkusisar! Katherine Lestrange.
Hyiseltä kuulostava sukunimi, mutta kuitenkin. Olihan se ainakin pian
Harrynkin sukunimi (Harry tosin ei kestä Lupinin Ruikuli2:seksi
kutsumista, muuten vaan ihan hyvä Lilyseni.). Lily laittoi tyhjään
pöllönhäkkiin kuppiin ruokaa, ja lähti kohti Severuksen työhuonetta.
Jokaisella askeleella hän mietti miksei hänelle oltu kerrottu asiasta,
ja kun hän oli miehensä työhuoneen ovella hän epäröi koputtaa. Viimein
hän koputti ja avasi oven. Severus oli nostanut päänsä
kirjoitelmastaan, ja tökkäsi sen nyt pergamenttikasan alimmaiseksi.
”Et sitten voinut muistuttaa minua Katherine Lestrangen tulosta.”,
Lily sanoi katsoen Severusta silmiin surumielinen ilme kasvoillaan. Hän
näki miehensä silmissä viipyvän katseen pelokkuuden, ja se häilähti
vähäksi aikaa myös hänen silmissään. Pelottiko Lily Evans jota kuta
muutakin kuin piskuisia ensiluokkalaisia? Hän kurtisti kulmiaan
kysyvästi.
”En halunnut muistuttaa, koska olit niin iloinen häistä. Ja...”, Severus ei ehtinyt puhua kauempaa kun Lily jo keskeytti hänet.
”...halusit Katherinen päätyvän Luihuiseen Draco Malfoyn seuraksi.
Ei ikinä!” Lily kiljaisi ja paiskasi kirjeen Severuksen kasvoille.
Viimeinkin tuon kylmän professorin silmissä ja kasvoissa häilähti
pelko, jota vain ihminen pystyy tuntemaan. Äkkiä Lily kääntyi
kannoillaan, ja lähti. Hän paukautti oven kiinni niin että heidän
hääkuvansa tipahti seinältä ja sen lasi särkyi tuhansiksi sirpaleiksi. Voi ei! En kai ole taas sorsinut kaikkea?
Severus ajatteli taikoessaan taulun ennalleen ja jatkaessaan
kirjoitelmaansa. Enää hän ei pystynyt kirjoittamaan kauheiden ajatusten
vyöryessä etualalle. Hyvin kaikki alkoi. Pian olisi nelihenkinen perhe
koossa, eikä hän ollut edes ehtinyt kertoa julkkisveljestään joka myös
oli velho mutta oli keskeyttänyt opintonsa ja tämä oli revitty irti
sukupuusta. Silti hänestä pitäisi kertoa, olihan tuo jätkä tulossa
esiintymään Tylypahkaan! Äkisti hän pomppasi seisomaan ja ryntäsi
lähimmälle seinälle. Seuraavaksi vain laasti irtoili kun Severus
hakkasi kovaa päätään (Hyi olkoon teitä!) seinään niin että koko seinä
tärisi. Tosin se saatoi täristä myös sen takia kun Lily hakkasi sitä
toiselta puolelta. Miten sen nyt ottaa. Seuraavana aamuna Harrya otti
edelleen raskaasti päähän. Häntä ei huomioitu, identiteettikriisi
painoi päälle ja vielä seinänmurhaajavanhemmat. Mitä vielä?
Julkkisjästisetä? Harry ajatteli katkerasti. (Voi Harryykkeli, olen
just pääsemässä siihen kohtaan!)
”Ja näiden muidenkin uutisten lisäksi minulla on naisväkeä
järisyttävä uutinen. Ari Koivunen, Severus Kalkaroksen veli saapuu tänä
iltana viihdyttämään teitä!” Dumbledore ilmoitti ja Harry pamautti
päänsä erityisen kuuluvasti Rohkelikon pöytään. Aamiaisen jälkeen hänet
oli kutsuttu McGarmiwan kansliaan, joten hän suunnisti saman tien
sinne. Hän koputti ovelle, ja Harrya vuotta nuorempi mustahiuksinen
tyttö avasi oven.
”Hei, minä olen Katherine, uusi oppilas Durmstrangista! Liian
synkkä paikka, tiedetään.”, Katherine sanoi iloisesti. Harry sanoi vain
etunimensä, ja astui huoneeseen sisälle. Muutaman minuutin päästä
McGarmiwa ilmestyi Lajitteluhatun, Lilyn, Severuksen, Ari Koivusen
(Yep, luit oikein!) ja Dumbledoren kanssa huoneeseen. Mitään sanomatta
McGarmiwa istutti Katherinen tuoliin ja asetti Lajitteluhatun tytön
sekaisille kutreille. Harry toivoi, että tyttö päätyisi Rohkelikkoon.
”Rohkelikko!” Lajitteluhattu pamautti kohta. Ari veti läpsyt
Harryn kanssa ja molemmat virnistivät. Lilykin kiljahti innostuneesti,
ja hymynkare tapaili McGarmiwan huulia. Pian tyttö syöksyi Severuksen
syliin.
”Näitkö isä! Minä pääsin Rohkelikkoon niin kuin äiti!” Katherinen
sanat saivat Harryn leuan lähentelemään lattiaa, ja Arin läpsäyttämään
Harrya takaraivoon. Viimein Harry tajusi kammeta leukansa paikoilleen.
”Mutta he ovat minun vanhempani!” Harry sopersi itku kurkussa. Oliko häntä taas huijattu? Tämä ei kyllä ollut reilua!
”Niin minunkin, sittenhän sinä olet...”, tyttö keskeytti lauseensa syöksyäkseen Harryn kaulaan kiinni.
”Sinä olet minun veljeni, Harry Potter!” Katherine sanoi rutistaen
Harrya luita murskaavasti. Harry vastasi hämmentyneenä halaukseen, ja
kun Katherine oli malttanut irrottaa otteensa hänestä, hän katsoi
syyttävästi vanhempiaan.
”Teillä on tainnut jäädä jotain kertomatta.”, Harry sanoi ja
käveli vanhempiensa eteen. Hän alkoi naputella lattiaa jalallaan ja
nosti kädet lanteilleen. Sitten hän loi syyttävän katseen Lilyyn ja
Severukseen. Molemmat kiemurtelivat katseen alla, ja vaivaantunut puna
nousi heidän poskipäilleen. Katherine katsoi Harrysta heidän
vanhempiinsa, ja taas Harryyn. Hän ei ymmärtänyt minkä vuoksi Lily ja
Severus olivat jättäneet kertomatta hänestä Harrylle, olihan hän
sentään tämän pikkusisar! Hän olikin arvellut jotain tämänsuuntaista
Bellatrix-tädin puheista, joita hän oli vastoin tapojaan
salakuunnellut. Laskeutui painostava ja kiusallinen hiljaisuus, jonka
aikana Harry vain naputteli jalallaan lattiaan. Pian Lily alkoi
takellella jotain kiireistä sun muista aikuisten überhuonoista
selityksistä (Niitä on kuultu jo ihan liikaa joten voidaan huoletta
sivuuttaa!).
”Antaa asian jäädä tähän, Potter.”, McGarmiwa keskeytti selityksen
ja patisti kaikki ulos työhuoneestaan. Sitten kaikki suunnistivat
Suureen Saliin, joka oli vieläkin täynnä oppilaita. Lily, Minnie, Albus
ja Severus menivät siististi takaoven kautta. Harry aukaisi Suuren
Salin ovet dramaattisesti, jonka ansiosta koko Salin täydeltä oppilaita
tuijotti heitä. Katherine käveli Harryn vierellä Rohkelikon tupapöytään
hyvin nälkäisen suden näköisenä, sillä eihän tyttö ollut Bellatrixin
luona aamiaista saanut.
”Ron, Hermione, tässä pikkusisareni Katherine Lestrange.”, Harry
sanoi. Hermione hätkähti ja katsoi tyttöä epäilevästi. Katherine
kuitenkin istui Hermionen viereen iloisena, ja Harry joutui kiertämään
Ronin puolelle istumaan. Hermione vilkuili Katherinea epäilyttävästi,
mutta kun Luihuisten pöydästä kuului viheltelyä hän nousi ja sunnisti
kohti Dracoa. Muutaman minuutin tätä ojennettuaan Hermione palasi
takaisin tyynenrauhallisena. Istuuduttuaan tyttö hätkähti.
”Harry! Jokaisella on teidän perheessä eri sukunimi! Katherinella
Lestrange, sinulla Potter, Kalkaroksella Kalkaros ja Lilyllä Evans!”
Hermione henkäisi viimein ajateltuaan asian loppuun asti.
”Whii! Oletko oppinut tajuamaan hitaammin?” Ron vinoili
Hermionelle. Tyttö kiristeli hampaitaan, kun Harry tuijotteli ruokaansa
ja Katherine ahmi sitä päätä huimaavalla vauhdilla. Katherine söi ja
joi niin nopeasti kuin pystyi, eli suunnilleen siepinnopeudella. Harry
katseli silmät suurina siskonsa pikasyömistä ja -juomista. Hermione
taas hivuttautui vähä vähältä enemmän Seamus Finniganin kylkeen kiinni,
jonka vuoksi Draco marssi Luihuisen pöydästä antamaan Hermionelle
tukkapöllyä (Naamat umpeen, ei saa höröttää noin lujaa!). Katherine
vetäisi taikasauvansa esiin taskustaan ja osoitti sillä Dracoa.
”Irti isoveljeni ystävästä!” Katherine sihahti. Draco joutui irrottamaan otteensa Hermionesta.
”Jo on aikoihin eletty, että Weasleylla on mustat hiukset!” Draco sanoi vähän järkytyneenä.
”En ole Ronin pikkusisko, vaan Harryn, senkin platina-aivo.”,
Katherine sanoi nauttien selvästi pojan järkytyksestä. Hermione
rauhoitteli Katherinea, mutta Dracon mentyä hän kiitti tyttöä. Alastor
Vauhkomieli jysäytti kätensä Katherinen olalle ja piti kehuvirtensä
että tästä tulisi hyvä aurori jne.. Kun viimein ei ollut ketään
häiriötekijää, Katherine aloitti iloisen keskustelun.
”Bellatrix-täti on omituinen, koska hän vihaa Harrya. Silti hän ei
ole myynyt minua Voldemortille, vaikka se on käynyt meillä monta
kertaa.”, tyttö pulputti välittämättä kuuloalueeen sisäpuolella olevien
kauhunvinkaisuista. Juuri noiden sanojen voimasta Harry työnsi
lautasensa kauemmas itsestään, ja ajatteli miten Katherinen olisi
voinut käydä. Ron taas nappasi Harryn koskemattoman jälkiruoan ja tunki
sen jätesäkkiinsä, jota kuljetti jatkuvasti mukanaan. Hermione oli
vähällä taikoa Ronin sormet yhteen kun tämä kurotti ottamaan
Hermionenkin koskematonta jälkkäriä. Katherine ehti ensin.
”Sormetium!” Katherine huudahti ja osoitti Ronin sormia
taikasauvalla. Saman tien ne lukkiutuivat yhteen ja Ron sai erittäin
lievän (Lievän? Just joo!) paniikkikohtauksen ja juoksi kohti
opettajainpöytää. Katherine kuitenkin osoitti Ronia, jonka sormet
aukesivat juuri kun tämä aikoi näyttää sormensa Pomona Versolle.
Hermione näki tämän, ja katsoi Katherinea suu auki.
”Sinähän osaat sanattomat taiat! Opeta minullekin!” Hermione sanoi
ja sen seurauksena sai sanatarkan ja pitkän selonteon jonka aikana he
harjoittelivat sanattomasti loitsimista. Hermione onnistui viimein
viidennellätuhannellaneljännelläneljännellä kerralla (Tosin saattoi se
olla aikaisemminkin... En muista koska nukahdin puolessavälissä. Älkää
naurako!) ja vähintääkin kiljaisi innosta. Hän sai idean kokeilla
loitsua Grabbeen, joten koko nelikko nousi pöydästä ja suunnisti kohti
Luihuisia. He pysähtyivät vähän matkan päässä Luihuisista ja Hermione
astui vähän eteenpäin samalla nostaen taikasauvansa kohti Grabbea.
Samalla hän ajatteli kirouksen. Samassa Grabben etuhampaat alkoivat
kasvaa, ja tämä ei pysynyt pystyssä. Kaikenlisäksi Grabbe alkoi
kieppumaan ilmassa tehden balettikuvioita. Katherine astui Hermionen
seuraksi ja he taikoivat Grabben selkään sanat: 'Kelmit is the best!'
He olivat uudistuneet kelmit. Harry ja Ron korvasivat Jamesin ja
Peterin, Katherine ja Hermione Remuksen ja Siriuksen. (Kirj. Huom.
Hermione=Remus, Harry=James, Ron=Peter, Katherine=Sirius.) Kaikki
läpsäisivät kämmenet yhteen, ja lähtivät kohti oleskeluhuonetta. Tämä
päivä oli sunnuntai, joten Katherinella oli rutkasti aikaa opettaa
Harrya ja Ronia loitsimaan sanattomasti. Fred ja Georgekin oppivat
siinä samassa. Sen jälkeen he suunnistivat tyrmiin, joissa tapasivat
Dracon gorilloineen. Katherine virnisti, ja taikoi Grabben laulamaan.
”It´s ok to be gay. Let´s rejoice with the boys in the
gaywayyy!!!” Crabbe lauloi ja tanssi kuin taustalla olisi soinut I like
to move it. Kaikki paitsi Goyle alkoivat nauraa kuin riivatut ja
kierivät lattialla kuin parhaimmatkin ROFLit. Katherine säilytti
arvokkuuden ja ROFLasi toisten päällä. Kun kaikki ROFLit oli ROFLattu
he puhdistelivat kaapujaan ja hieroivat toistensa poskia krampista.
Siinä kesti aikansa, ja se aika oli ajan tuhlausta, sanoo aikasta
viisas kirjoittajamme. Nomuttamutta, jatkaisimmeko?
Seuraavana aamuna Katherine herätti Hermionen hyvissä ajoin puoli kuudelta.
”Hashire! Weed!” Katherine hyräili meikatesssaaan Hermionea ja
tehdessään tästä Britney Spearsin näköisen (Videossa Hit Me Baby One
More Time) vaatteita myöden. Hiuksia hän ei sentään värjännyt, mutta
laittoi samanlaisiksi kuin Britneyllä. Kun Hermione katsoi itseään
kokovartalopeilistä, hän totesi että oli upea. Hän jäi tarkkailemaan,
kun Katherine meikkasi ja laittoi itsensä Jessica Simpsonin näköiseksi.
Kun he sitten menivät alas oleskeluhuoneesen, kello oli jo kahdeksan,
ja Harry odotti heitä Ronin kanssa sohvalla. Ronin pää oli Harryn
olkapäällä ja hän kuorsasi, Harryn pää taas nojasi Ronin päähän ja hän
tuhisi. Katherine sai kauhean hihityskohtauksen ja he ottivat liikkuvan
kuvan pojista ennenkuin herättivät heidän keholeijuksilla. Pojat
tuijotivat heitä ällistyneinä ainakin kymmenen minuuttia, kunnes tytöt
alkoivat leijuttaa heitä kohti Suurta Salia.
Suuressa Salissa tytöt tipauttivat heidät Luihuisen pöytään, jonka
jälkeen suunnistivat toiselle puolelle Salia omaan pöytäänsä. He olivat
jo hyväisesti ehtineet aloittaa ruokailuaan kun pojat ilmestyivät Ron
puolukkasurvoksessa ja muusissa, Harry taasen kakussa ja
rusinapullissa. Hermione ja Katherine kikattiat kuin parhaatkin
teinixpissikset pojat nähdessään. Ron ja Harry lähtivät makuusaliin
vaihtamaan vaatteita, mutta tytöt jäivät keräilemään katseita. Sillä
välin kun he suunnistivat Loitsujentunnille, pojat hyvä ettei
haukkuneet tyttöjä kilpaa. Harry oli vaihtanut pelkästään kaavun, mutta
Ron oli joutunut käymään kylvyssä ja vaihtamaan paidan, housut ja
kaavun. He lupasivat kostaa Hermionelle ja Katherinelle, kunhan
selviäisivät ensin Ennustuksesta. He suuntasivat kulkunsa suoraan
Ennustustorniin mutta näkivätkin tytöt jo tikkaiden alapäässä (EI
HIHITYSTÄ PÖLVÄSTIT VAAN NAURUA!). He kaikki neljä hajottivat luukun ja
taikoivat portaat luukulle. Niin he nousivat sieltä toisten eteen
vuorollaan, ja Punurmio säikähti. He yhdessä entistuttivat koko luukun
ja häivyttivät portaat. He asettuivat samaan pöytään ja pyysivät
hämmentynyttä Punurmiota opettamaan heille ennustusta. Oikeat Kelmit
olisivat olleet heistä ylpeitä, sillä tämä kuului Kelmien tapoihin.
Katherine venytteli kun Punurmio aloitti taas uuvuttavan jorinansa
sisäisestä silmästä sun muusta hölynpölystä. Ron yritti jostain
käsittämättömästä syystä lähennellä Hermionea, joten Hermione läpsäytti
tätä korvalliselle niin että Ronin korvat soivat koko lopputunnin.
Ensimäistä kertaa ikinä Hermione heilautti jalat pöydälle ja alkoi
kuorsaamaan. Punurmio pureskeli, eikunsiis pudisteli päätään
holtittomasti, ja otti kulauksen
kermakaljavissytuliviskihalpasherryboolia jota oli – ihme kyllä –
tarjolla kaikille. Ron herätti Hermionen, jotta koko nelikko voisi
ottaa kupilliset yhtä aikaa. Sen vuoksi Katherine ja Harry laittoivat
boolin laseihin ja sitten he kilistivät.
”Future! The Happy End! Nevilles underpants!” Hermione kiljaisi.
Sitten hän muuttui punaiseksi kasvoiltaan ja esitti pyörtyvänsä. Seamus
Finnigan ryntäsi ison poikalauman kanssa herättelemään Hermionea, mutta
Harry kaappasi ystävänsä ja lähti tornista Ron sekä Katherine
perässään. (Siis ei kirjaimellisesti, guys!)
”Hermione on minun naiseni. EI sinun!” Draco kiljaisi ja otti
Hermionen käsivarsilleen kun he tapasivat. Sitten he lähtivät kohti
sairaalasiipeä. Sairaalasiiven oven takana käytävänpuolella Harry
vajosi Ronin syliin (Joka tosin löllyi pelastusrenkaan ansiosta.) ja
alkoi itkeä lujasti. Ron taputteli Harrya lohduttavasti selkään, mutta
huomasi pian olevan salakäytävän lattialla silittelemässä itkevän
Harryn hiuksia.
torstai, 26. heinäkuu 2007
Kommentit